Jumankauta juu nääs päivää!
Tampereen liuskevyöhyke (merkitty pääosin vihreällä oheiseen kallioperäkarttaan) ulottuu Kankaanpäästä Luhangan tienoille. Leveimmillään se on Oriveden, Tampereen ja Ylöjärven alueilla. Se koostuu muinaisen tulivuorikaaren raunioista. Noin 1,9 miljardia vuotta sitten Tampereen ympäristö muistutti geologialtaan nykyistä Japania, jossa alityöntövyöhykkeen päälle muodostuu tulivuorten ketju. Purkauskerrostumat pusertuivat myöhemmin kapeiksi vöiksi mannertörmäyksen myllerryksessä.
Tampereen liuskevyöhyke lyö aina ällikällä – niin taaskin. Kallioperän muodostumat eivät nimittäin ole muuntuneet tai poimuttuneet liiaksi, vaan alkuperäiset rakenteet ovat paikoin säilyneet käsittämättömän hyvin. On kidetuffeja, magman ja sedimentin kontaktirakenteita ja vulkaanisista heitteleistä koostuvia kerroksia. Kirsikkana kakun päällä ovat vielä tulivuoriperäisestä aineksesta virtaavassa vedessä kerrostuneet konglomeraatit – niiden äärellä voisi melkein kuvitella poimivansa pyöristyneitä purkauskivien klasteja käsiinsä, jos ne eivät olisi kivessä tiukasti kiinni!
Näillä alueilla Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen laitoksen opiskelijat tekevät geologisia kartoitusharjoituksia. Joka vuosi kallioperäkartoituskurssilla löytyy aina jotain uutta ja mielenkiintoista.
Kyllä lähtee!
Näistä konglomeraateista tesomalaiset olivat kiinnostuneita, kun alettiin suunnitella uutta, suurta koulurakennusta. Luulimme, että ne estävät ison rakennuksen rakentamisen. Koulurakennus on nyt käytössä. Jäi sellainen käsitys, että ehkä näillä konglomeraateilla ei sittenkään olekaan mitään arvoa.
Konglomeraatteja on Tampereen liuskevyöhykkeen alueella suhteellisen paljon. Geologisista syistä suojeltuja kallioperäkohteita on olemassa, mutta niitä voisi ihan hyvin olla enemmänkin. Tämän kirjaprojektin yksi tavoitteista on lisätä tietoa geologisesti arvokkaista kallioalueista.