Noin 1900 miljoonaa vuotta sitten alkoi toden teolla tapahtua myös Etelä-Suomessa. Sarja pienten mannerkappaleiden törmäyksiä päin Itä- ja Pohjois-Suomen arkeeisia osia käynnistyi nykyisestä lounaasta. Alkoi Svekofenninen orogenia eli vuorijonopoimutus.
Etelä-Suomen kohdalla oli tällöin alityöntövyöhyke, mahdollisesti useita sellaisia. Mannerkappaleiden mosaiikki oli luultavasti aluksi hieman samanlainen kuin nykyisessä Indonesiassa ja kehittyi siitä enemmän nykyisten Andien kaltaiseksi ympäristöksi. Törmäyksen loppuvaiheessa paikalla kohosi Himalajan korkuinen poimuvuoristo, kun mannerkappaleet olivat kasautuneet yhteen ja alityöntö loppunut. Törmäys oli kaikkinensa ohi noin sadassa miljoonassa vuodessa.
Törmäyksessä maan uumeniin poimuttui sulkeutuvien merialtaiden sedimenttejä sekä tulivuorikaarien kiviä. Ne metamorfoituivat ja poimuttuivat, mutta ovat paikoin edelleen alkuperäiset piirteensä hyvin säilyttäneitä. Niitä leikkaavat vuoriston uumenissa kiteytyneet erilaiset magmakivet eli syväkivet. Osa niistä syntyi törmäyksen viimeisissä vaiheissa, kun poimuvuoriston juuret sulivat osittain.
Vihreä = tummia tulivuorikiviä; keltainen = vaaleita tulivuorikiviä; sininen = metamorfoituneita savisia sedimenttikiviä (liuskeita, gneissejä ja migmatiitteja); harmaa = metamorfoituneita hiekkakiviä; oranssi = syväkiviä.
Pikkukuvan yksinkertaistetut kokonaisuudet: a) Arkeeinen (>2500 milj. v.) kratoni; b) Kratonin päälle ja reunoille muodostuneita kiviä (2500-1900 milj. v.); c) Svekofennisen orogenian kallioperää (1900-1800 milj. v.); d) Nuorempaa prekambrista kallioperää (1800-540 milj. v.); e) Paleotsooista kallioperää (<540 milj. v.; muun muassa Kaledonidit).
Tampereen liuskealue sisältää eräitä Suomen parhaiten säilyneitä kaariympäristön kiviä. Alue on ollut perinteinen Helsingin yliopiston geologian opiskelijoiden kohde kallioperäkartoituskurssilla. Siellä mekin opimme kartoittamaan kallioita ja tunnistamaan kivilajeja, muun muassa 1900 miljoonaa vuotta vanhojen tulivuorten purkauskerrostumia!
-> seuraava Osa 9
-> edellinen Osa 7
-> alkuun Osa 1
Svekofenniseen orogeniaan tai sen jälkimaininkeihin liittynee myös Päijänteen murtumavyöhykkeen synty? Näin Suomen syvimmän ja toiseksi suurimman järven rannalla asuvana kiinnostaisi lukea enemmänkin Päijänteen – tai siis sen rotkolaaksoverkoston, josta osittain vedellä täyttyneenä tuli Päijänne – esi-esihistoriasta. Mitä olen alan kirjallisuuteen tutustunut, aihetta on joko käsitelty niukasti (Pajunen (ed): GTK Special Paper 47, JY/ymp.tieteet: ’Päijänne suomalainen suurjärvi’), tai juuri siihen liittyvät julkaisut ovat jääneet huomaamatta.
Tämä pitää paikkansa. Monet Suomen suurista murtuma- ja ruhjevyöhykkeistä liittyvät Svekofenniseen orogeniaan. Koska ne ovat kestäneet huonosti rapautumista ja siten myös jääkausien kulutusta, ne ovat syviä painanteita, joihin on kertynyt vettä. Juuri Päijänteeseen liittyvistä uusista julkaisuista ei ole meilläkään tietoa. Mainitsemassasi GTK:n erikoisnumerossakin viitataan Sederholmin saksankieliseen julkaisuun vuodelta 1932.