Mitä on merenpohjassa? No, sedimenttiä tietysti. Entä niiden sedimenttien alla? Sitä selvittääkseen ei tarvitse lähteä valtamerelle kairaamaan vaan voi matkata Jormuan kylään Kajaaniin katselemaan kallioita.
1,95 miljardia vuotta sitten muinainen manner oli repeämässä. Repeämään oli avautumassa uusi meri ja merellistä kuorta alkoi muodostua. Avautuminen kuitenkin keskeytyi ja meri puristui takaisin suppuun. Tässä rytäkässä merellisen kuoren ja sen alapuolisen vaippakerroksen kappaleita työntyi mannerkuoren yläosiin. Tällaista valtameren pohjan säilynyttä jäännettä kutsutaan ofioliitiksi.
Jormuan ofioliitti, joka on yllä olevaan kallioperäkarttaan merkitty ruskean ja vihreän sävyillä, on yksi maailman vanhimpia ofioliitteja. Se on koettelemuksissaan paistunut ja monimutkaisesti poimuttunut, mutta paikoin hämmästyttävän hyvin säilynyt. Lähdetäänpä katsomaan, mitä kaikkea siitä löytyy!
Ofioliitin kuoriosan ylimpiin osiin kuuluvat basalttiset tyynylaavat. Ne syntyvät kivisulan purkautuessa merenpohjaan. Laava ”säikähtää” kylmää merivettä ja muodostaa lasisen kuoren eristämiä sormimaisia ja tyynymäisiä muodostelmia.
Tyynylaavoja syöttää merenpohjaan tiheä rakoverkosto, jota jähmetyttyään kutsutaan levyjuonistoksi. Juonet erottaa nekin toisistaan nopeasti kiteytyneiden, hienorakeisten jäähtymisreunusten avulla.
Levyjuoniston alla on hitaasti syvemmällä kuoressa kiteytyneitä basalttisia magmasäiliöitä. Niiden kivilaji on gabroa, joka koostuu tummasta pyrokseenista/sarvivälkkeestä ja vaaleasta maasälvästä. Eri mineraalirakeet erottuvat paljaallakin silmällä toisistaan, koska niillä on ollut aikaa kasvaa suuriksi.
Ofioliitin alin osa on mielestämme se kaikista jännittävin. Se on nimittäin maapallon vaippaa – juuri sitä, mikä maantiedon oppikirjoissa värjätään usein oranssilla tai punaisella ja jossa vallitsee vähintään tuhannen asteen lämpötila. Jormuassa, vajaan parinsadan metrin päässä Kontiomäen huoltoasemasta, voit kävellä omin töppösin maapallon vaippakerroksen kivien päällä! Näiden kivien mineraalikoostumus on miltei täysin muuttunut. Kiven pinnassa voi kuitenkin erottaa pieniä mustia pisteitä, jotka ovat kromiittirakeita. Niiden keskiosat vastaavat vielä vaipan alkuperäistä koostumusta.
Kiehtovaa! Yleisön toive: näissä olisi kiva, jos olisi niin tarkka karttakuva, että maallikokin kohteen maastosta löytäisi. Jos pääsen kävelemään vaipan päällä niin käyn katsomassa kun edes lähiseudulla ajan, mutta minun silmilläni kivi kun kivi…
Hei, kiitos parannusehdotuksesta! Olemme nyt olleet laittamatta tarkkoja kohdetietoja, koska historiasta on tapauksia, että jotkin geologisesti merkittävät ei-suojellut kohteet käydään hakkaamassa vasaralla palasiksi ja heitetään auton takakonttiin. Olemme siis pelanneet varman päälle, vaikka tällaisen tapahtuminen olisikin varmaan hyvin epätodennäköistä. Vaippapaljastuma on kuitenkin laajemassakin tiedossa ja kiveä löytyy alueelta muutenkin sen verran paljon, että sen koordinaatit voinen tässä jakaa: 7132901, 550379
Kiinnitä huomiota mustiin pisteisiin kalliossa, ne ovat ainoa mitä alkuperäisestä vaipan kivestä on jäljellä. Kaikki muu on muuttunut toisiksi mineraaleiksi (lähinnä serpentiiniksi). Koholla olevat ”näppylät” ovat alunperin olleet pyrokseenia ja niiden nyt verkkomainen välitila oliviinia – ne ovat maapallon ylävaipan yleisimpiä mineraaleja.