Mitä tapahtuu, kun kuuma kivisula kohtaa vetisen sedimentin? Lopputulos on nähtävissä Enklingen saaren kallioissa: kivisula säikähtää ja pilkkoutuu pallosiksi tai epämääräisiksi klönteiksi sedimentin sekaan. Näin syntynyttä kiviainesta kutsutaan ”peperiitiksi”. Tämä läpikotaisin kivettynyt peperiitti muodostui tulivuoren rinteillä 1,9 miljardia vuotta sitten. Pääsimme tutustumaan siihen Åbo Akademin ja Turun yliopiston geologisen kenttäkurssin vieraina.
Pyöreitä kivilajipallosia sisältäviä kerrostumia voi syntyä monilla muillakin tavoilla. Esimerkiksi agglomeraatit ovat syntyneet räjähdyspurkauksessa ilmaan lentäneistä vulkaanisista pommeista. Konglomeraatit koostuvat vuolaasti virtaavan veden tai aallokon seurauksena kerrostuneista kivilajipallosista. Näitä ei ole aina geologinkaan helppoa erottaa toisistaan, varsinkaan ikivanhoista muodostumista.
Yksi asia on kuitenkin varma: jos näet pallosista koostuvia kiviä, ne ovat saaneet alkuunsa varsin suuren energian tapahtumissa!
En tiedä, kuuluuko asiani tähän yhteyteen, mutta kiinnostaisi tietää, mitä olivat lapsena 1950-luvun alussa vesirajasta keräämäni pyöreät litteät kivet, joilla oli hyvä heittää voileipiä. Kivet olivat ohuita, keskeltä ehkä puoli senttiä paksuja, halkaisija noin 4-5 senttiä, hyvin vaaleanharmaita, keskellä ehkä tumma kohta, erittäin kevyitä, kuin makkaran siivuja. Mikä luonnonilmiö voisi tuottaa tällaista tulosta?
Paikka oli Vilppulassa Ahveslahden kaakkoisrannassa, ehkä niitä oli muuallakin rantavedessä, ei vain tullut tutkituksi. Kiviä ei ole enää tallella enkä ole käynyt paikallakaan vuosikymmeniin. Todennäköisesti Mänttän tehtaan päästöt ovat peittäneet paikat, niin että kiviä lienee vaikea löytää.
En aikanaan kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, mutta nyt kun lapsuus alkaa taas palata mieleen, asia on noussut pinnalle.
Hei Juhani! Kivet ovat hyvin todennäköisesti jonkinlaisen hienorakeisen liuskekiven kappaleita. Liuskekivi on muinaista savea, joka on pakkautunut, kivettynyt ja metamorfoitunut. Metamorfoosissa eli muuntumisessa savimineraalit muuttuvat korkeissa paineissa ja lämpötiloissa litteiksi kiilteiksi, jotka antavat kivelle selkeän lohkeavuuden. Mannerjäätikön sulamisvedet ja/tai rantavoimat näitä kallioista irroneita liuskekiviä sitten helposti lohkovat ja kulmia pyöristävät tehden niistä oivia leipäkiviä. Vilppulan alueen liuskeet ovat noin 2 miljardia vuotta vanhoja.